Ohjeita 1) Kasvupaikka Istuta vielä se omenapuu, vaikka huomenna aurinko kuolee...
jotenkin näin tapaili aikanaan Juice laulunsa sanoissaan.
Mikäli olette päätynyt hankkimaan hedelmäpuita, omenapuita tai jonkin muun lajin hedelmäpuita, teidän tulisi pyrkiä toimimaan vähintäänkin niin, etteivät puut ainakaan kuolisi aivan nuoruuttaan...auringostahan me emme tiedä...olkaamme kuitenkin optimistisia senkin suhteen.
Ajatelkaa ennen taimien hankintaa lähtökohtaisesti, mihin te tai joku toinen tulisi mahdollisesti istuttamaan hankkimanne hedelmäpuut. Sopiiko aikomanne kasvupaikka ylipäätään hedelmäpuille?
Hedelmäpuut kasvavat maassamme menestymisalueensa äärilaidalla.
Ne suosivat lämmintä kasvupaikkaa, eivätkä välittäisi erityisemmin meidän karuista ilmasto-oloista.
Täällä ne kuitenkin saadaan kasvamaan kohtalaisen tuotteliaasti, mikäli kiinnitetään erityistä huomiota mm. kasvupaikan valintaan. Tosin on realistisesti ajateltava, että aika ajoin kovien talvien viikatemies niittää satoa omista pyrinnöistämme huolimatta. Sille emme mahda mitään.
Visioikaa näin; ei kylmää ilmaa, ei kylmää maata. Ilmatilaan vaikuttaa tietysti eniten kasvupaikan sijainti laajemmin. Kylmä maa on usein sama, kuin märkä maa. Hedelmäpuut eivät pidä maaperästä, joka on luontaisesti pohjavesikosteaa ja maalajiltaan tiivistä.
Voimakkaat vesisuonet suoraan istutuspaikan alla vaikuttavat hedelmäpuiden
menestymiseen huomattavasti. Varsinkin vesisuonien risteyksissä ne eivät menesty. Vesisuonia voi koettaa paikantaa mahdolliselta istutuspaikalta esim. parikymmensenttisessä rihmassa roikkuvalla kultasormuksella.
Mikäli sormus hiljalleen askellettaessa alkaa pyöriä ympyrää ikään kuin itsekseen,
on syynä ilmeisesti juuri vesisuoni tai niiden risteys.
Edellinen saattaa nostaa hymynkareet joillakin suupieliin. Kyse on kuitenkin kokemusperäisiin havaintoihimme liittyvästä johtopäätelmästä, joka on käsittääksemme fakta.
Hedelmäpuut menestyvät parhaiten lämpimillä kasvupaikoilla, jossa niiden juuristolle on luotu mahdollisuus kehittyä ja kerätä ravinteita runko- ja lehvästöosalle puuta hedelmineen. Juuristo tarvitsee tarpeeksi tilaa, maaperän ph arvon tulee olla riittävän korkea, jotta puut pystyisivät käyttämään optimaalisesti hyödyksi maaperän ravinteet, joita kasvaminen ja sadon tuottaminen vaatii. Lisäksi juuristot tarvitsevat kosteutta sopivassa määrin, ei märkyyttä. Lämmin ja hyvä kasvupaikka on usein luonnostaan myös valoisa ja aurinkoinen.
Suorassa auringonvalossa hedelmiin muodostuu värikylläisyyttä merkittävästi enemmin, kuin puolivarjossa. Tällä seikalla on merkitystä erityisesti hedelmien kauppakelpoisuudessa viljeltäessä niitä ammattimaisesti.
Kasvupaikka tulisi olla myös suojattu pohjoispuoleltaan talven purevilta pakkasviimoilta. Tarkkailemalla paikallisia ilmavirtauksia, esim. voidaan havaita kuinka pienikin kumpare saattaa luoda merkittävää suojaa ohjatessaan pahimmat viimat ylöspäin. Voidaan myös istuttaa tiheäksi leikattava kuusiaita hedelmätarhan kylmälle ilmansuunnalle. Tämä kuusiaitamalli oli ennen aikaan monissa tarhoissa käytetty perinteinen suojausmenetelmä, mutta nykyihmiselle kiireineen välttämättä kovin mieleinen.
Hedelmäpuiden taimituotannossa käytetään yhä enenevässä määrin kasvua hillitsevää juuristo-osaa, kääpiöivää perusjuurta. Puhutaan yleisesti kääpiökasvuisista hedelmäpuista. Tällaisten puiden kasvupaikan valinnassa korostuvat vähemmän kehittyvän juuriston mahdollinen alttius erilaisille vaurioille. Nämä vauriot saattavat johtua kasvumaaperän voimakkaasta routaantumisesta, liiallisesta märkyydestä tms..
Tilantarve kääpiökasvuisilla hedelmäpuilla on luonnollisesti melko pieni. Mikäli puu kasvaa liian voimakkaasti tilaansa nähden, voidaan sitä vielä lisäksi muotoilla erilaisin leikkauksin sopivaksi.
Ammattiviljelmillä hedelmien tuottaminen tällaisilla ns. kääpiöjuurisilla puilla on hyvin yleistä. Uudet ammattiviljelmäalueet perustetaan lähestulkoon kaikki nykyään kääpiöjuurisilla puilla.
Tärkeätä on tutustua myös ennakkoon puuvartisten kasvien kasvuvyöhykkeisiin ja vertailla taimiston käyttämien emopuiden sijaintia oman istutusalueen sijaintiin.
Emopuiden hyvä menestyminen vastaavalla kasvuvyöhykkeellä, kuin oma aiottu istutusala sijaitsee, antaa aihetta päätellä lajikkeen menestyvän todennäköisesti hyvin, ainakin ilmaston puolesta, myös itsellä.
Paikallisesti kuitenkin pienilmasto voi olla samalla kasvuvyöhykkeellä toisaalla edullisempi, kuin toisaalla, joten vyöhykejaot ovat varsin suurpiirteisiä ja lähinnä vain suuntaa antavia.
Suomen kuntien sijoittumista kasvuvyöhykkeisiin voitte halutessanne tarkastella täältä Ilmatieteenlaitoksen internet-sivulta.
Vääränlaisessa kasvupaikassa ja kasvuoloissa hedelmäpuut eivät tarkallakaan hoidolla menesty ja
tehty työ valuu hukkaan.
J.M.K. Pölönen
|